×

Change Language

FI EN
×
×

14.01.2019

Vähäsen vinkit Vaarojen 65km:lle

Kuva: Juha Saastamoinen/Onevision.fi

Viime syksynä polkujuoksijat pääsivät ensi kertaa nautiskelemaan uudella 65km:n matkalla. Kauden 2019 kisaan sama reitti on tarjolla yölähtönä, jota voidaan hyvällä omallatunnolla tituleerata Suomen pimeimpänä polkujuoksuna. Lähtö tapahtuu perjantai-iltana kello 22.00, joten kisan nopeimmat juoksijat eivät tule reissun varrella auringonvaloa näkemään.

Reitti tarjoaa monelle Vaarojen Maratonin konkareille juoksemattomia polkuja kiertämällä Herajärven ympäri eteläkautta. Kiviniemen vesistön ylityksen sijaan kilpailijat ylittävät Herajoen kahlaamalla, joten kukaan ei selviä tältä reissulta kuivin jaloin. Ultramatka 130km pääsee myös nautiskelemaan samoista maisemista kahteen otteeseen, toki erilaisissa valaistusolosuhteissa.

Sami Vähänen on tullut tutuksi polkujuoksupiireissä muutaman viimeisen vuoden aikana. Samin polkujuoksukautta viivästytti helmikuussa leikattu nilkka ja sen kuntoutus. Kausi päättyi kuitenkin onnistumiseen, sillä Sami onnistui viemään voiton Vaarojen Maratonin 65km:n uutuusmatkalla Markus Rannankarin ja Juuso Simpasen viedessä muut podiumpaikat. Sami intoutui kertailemaan syksyn voitokkaan kisan kokemuksia ja tuntemuksia polkujuoksukansalle sekä jakamaan vinkkejä 65km:lle molempiin startteihin tähtääville.

 

Miten matka eteni voittajan silmin?

Matkahan meni pääasiassa oikein mukavasti luonnonrauhasta yksin nauttien. Alku oli tuttua ja turvallista maratonreittiä, mutta eteläpään reitillä oli reilu 20 km täysin tuntematonta reittiä. Alkuosa reitistä sujui kevyesti, mutta puolessa välissä reittiä reisissä alkoi jo painaa. Reitin keskiosa eteläpäässä oli sellaista rynkytystä, että lihaksistosta loppui potku jo 15 km ennen maalia. Loppu olikin sitten henkistä taistelua omaa päätä ja väsymystä vastaan. Alkuvauhti oli hieman liian reipas, koska en tiennyt reitin vaativuutta, mutta oma taktiikka kuitenkin toimi mainiosti kilpakumppaneita vastaan. Erittäin pelkistetty reittikartta oli apuna itselleni neitseellisellä alueella ja siitä oli henkisesti paljon apua koska paikoin matka tuntui etenevän erittäin hitaasti GPS:n perusteella.

Reitistä jäi erityisesti mieleen eteläpään reitin kiemuraiset polut ja loppumatkan haasteet. Eteläpään reitillä oli myös näin suunnistajan perspektiivistä kivoja kallioita, hienoja paikkoja ja löytyihän sieltä myös muutama sopivan haasteellinen paikkakin ja siksi haluan sinne uudestaan.

Onko tällä matkalla jotain, mihin erityisesti kannattaa valmistautua?

Huoltopisteiden välit ovat suhteellisen pitkiä ja sen vuoksi kannattaa nauttia energiaa ja nestettä alusta asti. Vaikka syksyn olosuhteet ovat koleat, mielestäni kannattaa kantaa juomaa reservissä vähintään litra aina viimeiseen Peiponpellon huoltoon asti. Hyvä nesteytys auttaa lihaksiston toimintaa ja myöskin vähentää ruuansulatuselimistön ongelmia.

Polkujuoksun lisäksi olet tullut tutuksi erityisesti yöosuuksien taitajana suunnistuksen suurviesteissä. Onko sinulla antaa pimeydessä juoksemiseen? Minkälaisia haasteita pimeys tuo juuri tälle reitille?

Kannattaa satsata kompaktiin ja suhteellisen tehokkaaseen lamppuun, jolla näkee hyvin juosta märässä ja pimeässä metsässä, jossa kaikki valo absorboituu yön pimeyteen. Tärkeintä lampun kanssa juostessa on luonnollisesti se, että juoksija näkee selvästi kaikki pinnanmuodot poluilla, jotta juoksu on rentoa ja taloudellista. Kolilla haasteena on paikoin juurakkoisille poluille laskeutuneet lehdet ja mahdollinen jää/lumi asettavat haasteita pitävien askelmerkkien hahmotukseen.

Yöjuoksun askelta voi yrittää hioa normaalien lenkkien lisäksi vauhdikkailla vedoilla. Esimerkiksi polkuluuppiharjoitus on hyvä vaihtoehto. Keksi itsellesi esimerkiksi kilometrin pituinen polkulenkki, jota juokset lampun kanssa pimeässä eri vauhdeilla vauhtikestävyysalueella. Tutulla polulla on hyvä treenata erilaisia askelrytmejä ja samalla kehittää askelmotoriikkaa.

Nähdäänkö Sami tänä vuonna Vaarojen Maratonilla? Jos nähdään niin millä matkalla?

Eiköhän me siellä tavata! 65km päivämatka kiinnostaa toistaiseksi eniten, mutta syksy määrittää juoksumatkan. Toki jos pullat ovat hyvin uunissa BTTF-turneella, maratonmatka on myöskin varteenotettava vaihtoehto. 65 km yökisa olisi kyllä erityinen kokemus ja se sopisi itselleni hyvin, mutta voi olla, että katson tämän kortin vasta tulevina vuosina. Hyvänä puolena yöjuoksussa toki olisi se, että kisan jälkeen olisi helpoin ponnistaa virkeänä lauantai-illan kekkereihin…

Ilmoittautuminen Vaarojen Maratonille aukeaa sunnuntaina 27.1.2019 klo 18.00 ja starttipaikat jaetaan ilmoittautumisjärjestyksessä. Etenkin pimeään syysyöhön mielivien on oltava hereillä ilmoittautumisten kanssa, sillä paikkoja on turvallisuussyistä rajoitetusti.

Älä missaa kotimaisen polkujuoksukauden loppuhuipennusta!