"Tarttis vielä kerran koittaa?"

Kalevi Saukkonen tuli ensimmäisellä Vaarojen Maratonilla maaliin autolla, mutta sai hyväksytyn suorituksen. 1900 maratonin jälkeen mielessä siintää vielä yksi polkujuoksu.   

Raisiolainen Kalevi Saukkonen (72) on yksi eniten maratoneja kiertäneistä ihmisistä koko maailmassa.

Nykyisin Saukkonen taittaa maratoninsa osittain kävelemällä. Tänä vuonna on elokuun alkuun mennessä mittariin kertynyt 72 maratonia tai sitä pidempää taivalta.

”Neljään-viiteen vuoteen en ole koko maratonia juoksemalla pystynyt juoksemaan. Polvissa ja selässä on vanhuuden oireita.”

1100 maratonin kokemus ei tarpeeksi

Ensimmäiselle Vaarojen Maratonille vuonna 2006 Saukkonen lähti hakemaan vaihtelua. Samana päivänä järjestettiin myös Tervasaarihölkkä-maratooni Helsingissä, mutta sen hän oli juossut jo useamman kerran. Toiset maisemat vetivät nyt puoleensa.

”Olin vuonna 1991 mukana Kolin maastomaratonilla, joka oli ihan juostavissa olevia teitä. Kuvittelin, että Vaarojen Maratonilla reitti on samaa luokkaa.”

Saukkonen ei ylpeile omalla valmistautumisellaan ennen juoksua. Hän ehdottaa jutulle otsikkoa: ”Näin ei pidä lähteä maastomaratonille”.   

”En millään tavalla erikoisemmin valmistautunut suoritukseen. Jalka oli kipeä, läksin soitellen sotaan ja ajattelin, että kävellenkin päästään tarvittaessa etenemään. Hymyilin, kun toisilla oli kännykkä mukana. Jätin omani autoon, vaikka se olisi pitänyt ehdottomasti olla vyöllä koko ajan.”

”Silloin taisi takana olla jo 1102 maratonia, mutta silläkään kokemuksella en osannut toimia järkevästi. Nyt maratoneja on tullut kyllä lisää, mutta en tiedä, onko järkeä kertynyt sen enempää.”

Alamäkeen villin lännen tyylillä

Itse taivalkaan ei mennyt aivan nappiin.

”Kymmenessä kilometrissä oli kulunut 3 tuntia ja 10 minuuttia. Mitähän tästä tulee, kun joskus on koko maraton taittunut samaan aikaan”, Saukkonen kertoo ajatelleensa ensimmäisen vesipisteen kohdalla.

Hän ajautui pois reitiltä neljä kertaa, omien sanojensa mukaan huolimattomuuttaan. Kolmella kerralla neljästä kilometrejä kertyi selvästi lisää.

Iltaseitsemältä koittanut pimeä toi omat vaikeutensa.

”Yhdessä kohtaa pyörin hetken kuin villin lännen elokuvissa. Samaan tyyliin, kun roisto ampuu intiaania ja tämä vyöryy rinnettä alas. Mutta se oli matalalla eikä missään huipulla.”

Loppusuoralla kummitustaloja ja karvasuu-uroksia

Neljä kilometriä ennen Kiviniemen tilaa ja maalia reitti ylittää Orivirran. Vuonna 2006 paikalla oli vetolautta, jonka tilalle on myöhemmin rakennettu silta.

Siitä alkoi Saukkosen mieleenpainuva lopputaival. 

”Heti vetolossin jälkeen luulin olevani jo lähellä maalia. Kuvittelin, että näkyneet valot olivat Kiviniemen valot ja läksin rantaa pitkin niitä kohti.”

Vastaan tuli kuitenkin vanha, rapistunut tila, jonka valot paloivat. Kukaan ei tullut vastaamaan maaliviivaa etsivän vaeltajan kolkutteluihin, ja Saukkonen nimesi talon mielessään kummitustaloksi. 

”Sitten menin kolistelemaan uudehkon hirsimökin ovelle. Kysyin siellä ystävälliseltä partasuu-urokselta, mitä mahtaa olla matkaa kisakeskukseen Kiviniemeen. Hän sanoi, että linnuntietä kaksi kilometriä ja maantietä 20 kilometriä.”

Takana oli 11 tuntia ja 5 minuuttia.

”Siinä vaiheessa kantti petti. Ajattelin, että nyt on maratonin kilometrit varmaan jo täynnä ja kysyin, josko hän viitsisi viedä minut autolla perille. Maksan kyllä.”

Kiviniemessä järjestäjät olivat Saukkosen mukaan huojentuneita, kun selvisi, että mies on kunnossa, eikä häntä tarvitse lähteä suuremmalla porukalla etsimään.

Kännykän unohtamista raisiolainen harmittelee eniten. Puhelimella hänen olisi pitänyt olla yhteyksissä neljään eri paikkaan juoksun aikana, ja mykkyys oli herättänyt huolia.

”Itselläni ei kyllä ollut hätää. Oli lämmin ilma, vaikka olisi kannon päässä istunut koko yön.”

Hampaankolossa vielä yksi polkujuoksu?  

Heti tapahtuman jälkeen Saukkonen ajatteli, että tämä ei ole hänen lajinsa. Vuosien varrella ajatus on hieman pyöristynyt.

”Homma jäi silloin ensimmäisellä kerralla kesken. Jos kerran sattuu tilaisuus, että samana viikonloppuna ei ole muita tapahtumia, niin voisin kyllä korjata sen, mitä silloin jäi hampaankoloon.”

Polkujuoksutapahtumien lisääntymisen Saukkonen kuitenkin ymmärtää.

”Ihmiset haluavat uusia kokemuksia. Maantie ei anna välttämättä tarpeeksi haastetta, kun sitä useamman kerran menee.”

Maratonkokemusten hakemisessa Saukkonen ainakin itse on onnistunut. Elokuun alussa hänelle tuli täyteen 1900 maratonia, 700 enemmän kuin seuraavalla suomalaisella.

Kuva: Juha Nurmela