Uusi ultra, sarjoja vähemmäksi?

Vaarojen Maratonin sarjajaosta keskustellaan sekä järjestäjien että osallistujien kesken aika ajoin. Usein esitetty kehittämisehdotus on, että sarjojen lukumäärää karsitaan ja keskitytään vain pariin eri sarjaan.

Sarjojen karsimista kannattavien kehittämisideoiden taustalla lienee useimmiten arvio, että tapahtuman konsepti hajoaa ja menee rikkonaiseksi. Myönnetään, sarjoja on tapahtumassa ihan reilusti. Ja kun osallistujamäärä on rajattu, tulee herkästi mieleen, että joku tietty sarja joutaisi pois, jotta toisiin sarjoihin mahtuu paremmin. 

Joutaako duo tai 15 km romukoppaan?

Avaan hieman taustoja, miksi Vaarojen Maratonilla on ohjelmassa juuri näitä tiettyjä sarjoja.

Duo-sarja: Duossa kahden hengen joukkue etenee 43 km pääreitin siten, että tiimillä on käytössä yksi polkupyörä. Sarja on ollut pitkään tapahtumassa, mutta se on ehkä useimmiten ensimmäisenä liipasimella, kun ehdotetaan sarjojen vähentämistä.

Vaikka osallistujien määrä duossa ei ole kasvanut samaan malliin kuin muissa sarjoissa, on se haluttu pitää mukana valikoimissa eräänlaisena kunnianosoituksena tapahtumaa järjestävän seuran, Karelian Seikkailu-urheilijat ry:n taustalle: pyöräily on oleellinen osa seikkailu-/multisport-tapahtumia.

15 km: Tapahtuman pikamatka on sarjoista nuorin. Ensimmäisen kerran sarja taisi olla ohjelmassa 2009. Idea sarjan perustamisessa oli tarjota puolimaratoniin verrattavissa oleva matka, jonne uskaltavat ilmoittautua myös ensikertalaiset tai muut kuin yli 40 km taipaleisiin keskittyvät.

Yksi järjestäjän näkökulmasta hienoimpia palautteita on ollut todistaa, kuinka (polku)juoksukärpänen on näykkäissyt jotakin 15 km sarjalaista siinä määrin, että hän on seuraavana vuotena osallistunut pidemmälle matkalle. Muistikuvani on, että ainakin yhden henkilön kohdalla kehityspolku on vienyt 15 km sarjasta 43 kilometriin ja seuraavana vuonna vielä ultrasarjaan!

Sekä duon että 15 km sarjan osalta pätee, että näihin sarjoihin osallistujat ovat kovasti ilmaisseet tyytyväisyyttään siihen, että ”heidätkin on huomioitu” ja että tällaiset sarjat ovat olemassa. Sarjatarjonta on palautteen mukaan antanut mahdollisuuksia myös siihen, että perheet ja porukat ovat kaikki päässeet mukaan samaan tapahtumaan: joku porukasta on juossut lyhyemmän, joku toinen pitemmän matkan. Mutta yhtä kaikki, jokainen on huhkinut itselleen sopivasti ja hengittänyt tapahtuman tiivistä tunnelmaa.  

Aamun starttaajat jakavat painetta

Kenkku tilanne on, jos juoksija ei maaliin saapumisen jälkeen pääse nopeasti peseytymään ja syömään. Ruokailu ja saunomismahdollisuus ovat kuuluneet alusta lähtien tapahtuman osallistumismaksuun. Ensimmäisinä vuosina saunottiin Kiviniemen hirsisaunassa ja syötiin purkkihernekeittoa.

Saunajonojen kannalta on helpottavaa, että tapahtumassa on useita sarjoja, jotka starttaavat eri kellonlyömillä ja kestävät eri mittaisia aikoja. Rytmittämisen ansiosta saadaan kävijäpaineita saunaan ja lounaspöytään jaettua useiden tuntien ajalle.

Retki 43 km: Tapahtuman alkuvuosina retkisarja oli suunnattu nimenomaan retkeilijöille. Ei otettu aikaa, eikä heidän ollut edes pakko kiertää koko reittiä. Pääasia oli, että lähti ulkoilemaan ja taivalsi sen verran, mikä tuntui hyvältä. Tilanne kuitenkin muuttui. Retkisarjalaiset kokivat vahvasti, että heillekin tulee ottaa loppuaika. Sarjan reitti on nykyisin sama kuin päämatkaksi kehittyneessä 43 km:n sarjassa, mutta aikaa matkaamiseen on enemmän, 16 tuntia.

Ultrat: Ensimmäisenä vuotena 2006 kuvittelimme, että reilu 40 km mäkimaastoissa riittää aivan kaikille. Mutta olimme väärässä, tässäkin asiassa. Janne Marin otti yhteyttä jo toisena vuonna ja kysyi, saako reitin juosta kahteen kertaan. ”Näinköhän moinen juoksu onnistuu”, ajattelin itsekin, mutta lupasimme järjestäjinä herätä normaalia aikaisemmin ja sulkea maalin myöhemmin, jos kahden kierroksen väkeä tulee. Sinä vuonna tuli kaksi. Seuraavina vuosina enemmän.

Etenkin ultrajuoksijat ovat toivoneet Vaarojen Maratonille uusia avauksia. Syksylle 2015 olemme suunnitelleet noin 130 km reittiä, joka kulkisi osittain samaa polkua nykyisen 86 km reitin kanssa. Uutta olisi Herajärven eteläpään kiertävä osuus. Järjestäjän tahtotila on selkeä: Jos yksityiskohtien osalta suunnitelmat etenevät suotuisasti, 130 km reittiä kokeillaan ensi syksynä. Jos kokeilu menee täysin kiville ja palaute on tyyliä ”aivan hanurista, ei tällaista enää ikinä”, niin voimme palata entiseen.

Kansallispuiston rakenteet ovat tarpeen


Tapahtuman sarjat ovat pysyneet samoina vuodesta 2009. Yksi vaihtoehto on tietysti pitää sarjat ja reitit samoina vuodesta toiseen. Kymmenen vuoden aikana sarjamuutokset ovat ajoittuneet alkuaikoihin. Moni kaipaa uudistuksia, ja nyt eletään etsikkoaikaa ultrasarjan kehittämiselle.

Kehittämiseen liittyen meillä on kuitenkin ollut periaatteita, ainakin seuraavat:

  • Maali sulkeutuu klo 23. Tapahtuman koneisto on viritetty siten, että viimeiset juoksijat saadaan maaliin viimeistään klo 23.00. Pimeä, kylmä ja kostea lokakuinen louhikko pahimmillaan yli tunnin kestävän evakuointimatkan päässä ei ole houkutteleva ajatus päiväaikaankaan. Vielä karmivampi tilanne olisi, jos pelastusoperaatio on käynnistettävä aamuyön synkkinä hetkinä, kun väsy painaa itse kulläkin. 
  • Käytämme olemassa olevia reittejä. Herajärven Kierros -retkeilyreitti on suosiollinen Vaarojen Maratonille myös siksi, että sen varrella on opasteita, joita tapahtuma voi hyödyntää. Järjestäjän ei tarvitse viitoittaa reittiä alusta loppuun uudestaan tai purkaa tapahtuman jälkeen kuorma-autollista opasteita.
  • Reitit kulkevat mahdollisimman paljon poluilla. Tietä joudumme käyttämään pakottavista syistä johtuen. Muitakin reittejä Kolin maisemissa olisi, mutta Herajärven Kierros (HJK) on arviomme mukaan maisemallisesti ja monipuolisuutensa puolesta ykkösluokkaa. UKK-reittiä Kolin lähituntumassa pohjoiseen ei ole huollettu kuin paikoin, ja Kolinpolku kohti Joensuuta olisi sekin ”vain” reilu 60 km, minkä jälkeen pitäisi jatkaa muille reiteille. HJK:n varrella infra on houkutteleva. Huom! Vuokatti Trail Challenge kesäkuussa kulkee kyllä UKK-reittiä pitkin Valtimolta pohjoiseen.  

Erilaisilla järjestelyillähän saisi aikaiseksi vaikka mitä. Viime vuonna tapahtumaviikonloppuun (torstaista maanantaihin) osallistui noin sata talkoolaista. Nykyiset rakenteet HJK:n ympärillä ja Kolin kansallispuistossa antavat toimivat puitteet tapahtumalle. Jos tapahtumaa muutetaan radikaalisti, edellyttäisi se myös aika lailla tarpeita vielä suuremmalle talkoolaisjoukolle.

Olemme mielissämme, kun tapahtumalle on melko valmiiksi katettu infra Kolin kansallispuistossa, eikä talkoolaisten tarvitse itse lähteä reittiä rakentamaan.

Jonkun verran kehitystä on tullut ainakin tulospalvelussa. Artikkelin kuva (ylhäällä, kuvaaja Harri Mäenpää/Studio Korento) kertoo tulospalvelun tasosta vuonna 2007. 

Palautteet ja kommentit ovat tervetulleita tähänkin ajatuskokoelmaan, joko maililla tai FB-sivuille!  

Pitkän tarinan kirjasi

Heikki Hamunen
0400 350900
info@vaarojenmaraton.fi